MAUNO (aitasta). Tullaan! (Esille.) Mitä teillä on sanottavaa, isäntä?
ROINILA. Oletko kuullut, kuinka sille käy, joka kuuseen kurottaa?
MAUNO. Se katajaan kapsahtaa. Mutta mitä sillä tarkoitatte? (Erikseen.)
Peijakas! Eiköhän Anna jo ole ennättänyt—
ROINILA. Ja mitä on tehtävä sille palvelijalle, jonka halu on talon parhaimpaan omaisuuteen?
MAUNO (erikseen). Arvasinhan sen. Hän on kuin onkin kannellut. Kirkas tuli ja salaman leimaus!
ROINILA. Kysyn, mitä on tehtävä sille palvelijalle.
MAUNO. Koukkupuheisin en mitään vastaa.
ROINILA. Vai et vastaa koukkupuheisin! Oletko itse käynyt suoria teitä, junkkari, sanopas?
MAUNO. Aiotteko väittää, että olen vääriä teitä kulkenut? Jumal'avita, joka sen sanoo, hän valehtelee.
ROINILA. Selkäni takana olet tytärtäni mielistellyt, vaikka hyvin tiedät, etten häntä koskaan rengille antaisi.