OLLI. Niin, niin, häntä juuri, veljesi murhaajaa, tuota konnaa. Vallesmanni käski ottamaan häntä kiinni, jos vaan käsiin saadaan, ja hetki sitten on hänen nähty kiertävän metsää tässä lähellä.
ANNA. Vai niin!
OLLI. Oletko kaiken aikaa oleskellut täällä kartanolla?
ANNA. Olen.
OLLI. Etkö ole huomannut hänen kulkevan tuosta ohitse niemeen päin? Etkö kuullut askeleitakaan?
ANNA. En.
OLLI (katsoo häneen epäillen). Sepä merkillistä.
ANNA. Merkillistä? Kuinka niin?
OLLI. Hän on siitä kumminkin kulkenut, taikka—
(Roinila tulee vasemmalta.)