VAPPU. Noita valheita viitsitte kuunnella.
MATTI. Valheita? Sano, Kalle, eikö ole totta?
KALLE. Totta on joka sana.
VAPPU. Sinä olet juuri yhdenlainen kuin Mattikin.
KALLE. No sen tiedät! Me olemme yhtä maata kuin maalarin housut.
KIRSTI. Tuppurainen Tappuraisella takausmiehenä.
POJAT. Kuinkas sitten kävi, Matti? Kerro sinä vaan äläkä välitä tyttöjen suuttumisesta.
MATTI. Niin, minkäs sille taidan minä. Totuus ei pala tulessakaan.
POJAT. Ei tulessakaan. No, annahan jo kuulla loppua.
MATTI. He tietysti eivät meitä hoksanneet, vaan alkoivat laasta risteyksessä, jotta pöly sakeana tuoksui heidän ympärillään. Ja niin kiivaat he olivat siinä toimessa, etteivät ollenkaan kuulleet askeleitamme, ennenkuin olimme aivan heidän takanaan, ha, ha, ha. Voi armotonta, kuinka tytöt silloin parkaisivat, pudottivat samalla paidat hampaistaan ja luudat käsistään maantielle ja hiippasivat pakoon, minkä ennättivät. Ei silloin liha painanut, kun luut luistivat, ha, ha, ha.