HOPPULAINEN (tulee hyräellen säkki seljässä). Mistä kukko kullat saapi, kana hopiat kaivaa. Mistä kukko—Päivää, isäntä! Päivää, sinä mailman mainio noita!
PELTOLA. Päivää, päivää!
HOPPULAINEN (laskee pussinsa maahan.) Ostakaa, isäntä, puutavaraa. Täällä on lusikoita, kauhoja, taikinan hierimiä, ja nähkääs vaan! Kehloa ei saa sievempää, ei jauho uurre eikä suu. Oksa on pikkuinen pohjassa, mutta se on vaan nuottia sen elämälle.
PELTOLA. Kauppaako sinä jumalaton hierot pyhäpäivänä? Laitatko itsesi kirkkoon siitä.
HOPPULAINEN. Mitäpä koira kirkossa tekee, ei siellä haaskaa ole.
PENTTULA (erikseen). Minä epäilen tuota miestä.
HOPPULAINEN (hyräilee). Mistä kukko kullat saapi, kana hopeat kaivaa? Mistä kukko kullat saapi—Ostakaa pois, isäntä, 25 penniä,—ei ole hinnalla pilattu.
PENTTULA. Kuuleppas—oletko sinä jo kauankin täällä metsässä kuljeskellut?
HOPPULAINEN. Ajan määrää en tiedä, mutta perille en kumminkaan vielä ole päässyt.
PENTTULA (erikseen). Hän sen varmaankin on tehnyt. (Ääneen) Minne olet sitten menossa?