PELTOLA. Oikein, Niilo! Helena tulee sinulle kumppaniksi, Hoppulainen minulle.
ANTTI. Nauru hyvälle, nauru pahalle, suomalainen sananlasku;—eikös niin, Hoppulainen?
HOPPULAINEN. Juuri niin! No—ei muuta kuin kättä myllyssä ja lykka till! (Kättelee Niiloa ja Helenaa; laulaa:) »En mä huoli surrakaan, en kanna suurta huolta. Ei se taia tyttöin tähden tämä poika kuolla.»
MUUT. Vielä vain! No, johan nyt!
HOPPULAINEN. Mutta yksi asia vaan on varma, siitä ei pääse mihinkään.
MUUT. Mikä se on, Hoppulainen?
HOPPULAINEN. Tahdotteko sen tietää!
MUUT. Sano, sano!
HOPPULAINEN. Varma on, että tää mailma on kiperä ja kapera kuin pukin sarvi.
[1883.]