EERO. Nyt on Kurkelan nuori väki maantien risteyksessä.
MAUNO. Ne ne vissiinkin ovat.
KÖÖRILAULUA (kuuluu jo vähän likempää).
Eikä tällä pojalla suruja ollut,
Ja hub, hah, hei, ja suruja ollut
Tähän päivään asti.
Ja tähän päivään asti.
Mutt' nyt niitä tuntuvi tulevan,
Että huh, hah, hei ja tulevan,
Jo monta laivan lastii,
Jo monta laivan lastii.
EERO. Sillalle ne menevät, koska tulevat tänne päin.
MAUNO. Mitä sanotte? Emmekö mene joukkoon?
ERÄS KYLÄLÄINEN. Mikäs estää? Kortit kasaan vaan ja tielle joka sorkka!
(Muut nousevat paitsi Matti.)
MATTI. Jos panisimme yhden mylly matin vielä.