OLLI. Minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa näin kahden kesken.
ANNA. Puhua saat, mutta kuuntelemaan en jää minä. (Hyppää alas kiikusta ja menee toisten jälkeen.)
OLLI. Ylpeä kuin pakana. Mutta vielä sinä minua kerran kuunteletkin.
KÖÖRILAULU (etenee).
Minä sitä olen se laulajapoika,
Ja huh, hah, hei ja laulajapoika.
Ja laulaahan minun pitää,
Ja laulaahan minun pitää.
MATTI (pistää kortit taskuunsa ja aikoo lähteä).
OLLI. Malta, Matti,—pari sanaa, ennenkuin menet. Onko se nyt ihan varma, että tuo testamentti on hävitetty?
MATTI. Kuinka usein sinä kyselet samaa asiaa?
OLLI. Kuulehan, elä mene vielä. Pietiläkö antoi sen sinulle, toden totta, ja sinä poltit sen?
MATTI. No, niin.