JUSSI. Ja täälläkö meidän pitää istua epätiedossa kaiken aikaa? Kuule— ei se käy laatuun.
MAIJU. Minä tulen kotiin heti, kun »Ensi lempi» on mennyt. Sitten istumme hauskasti yhdessä ja minä kerron tarkkaan, kuinka on käynyt.
JUSSI. Niin, mutta—En minä tiedä, tokkohan me tuohon suostumme, Hanna?
MAIJU. Teidän täytyy, minä sen sanon. Vai tahdotteko välttämättä tehdä minulle kiusaa, tahdotteko, etten onnistuisi?
HANNA. Ollaan poissa, Jussi, koska hän niin vaatii. Näemmehän sen sitten jonkun toisen kerran.
MAIJU. Hyvä, rakas Hanna, sinä olet aina kiltti. Voi, voi, kuinka sinä olet herttainen, minä pidän sinusta niin ihmeesti.
HANNA (hymyillen). Vähälläpä on lapsen mieli hyvitetty.
MAIJU. Mutta nyt alkaa jo olla kiire. (Katsoo kelloaan.) Jumaliste— kohta puoli seitsemän.—No, Jussi, jäätkö pois, vai et?
JUSSI. Hm… Sepähän sitten nähdään.
MAIJU (polkee jalkaa). Sano sukkelasti!