KAUPPANEUVOS. No, no, suu puhtaaksi vaan, rouva Oksman. Ei mitään salaisuuksia.
ROUVA OKSMAN. Mutta näin—neitien kuullen?
KERTTU. Tahdotteko heti peittää meiltä totuutta, rouva Oksman? Ai, ai, kuinkahan käyneekään meidän ystävyytemme kanssa siinä tapauksessa?
ROUVA OKSMAN. Siunaa ja varjele, jos niin on, niin saatte kait sen tietää. Kernaasti minun puolestani: Hän nukkuu vielä.
KAUPPANEUVOS. Nukkuu vielä? Ja kello on—niin, kello on kaksitoista.
Kuinka se on ymmärrettävä?
ROUVA OKSMAN. Täytyykö sekin sanoa?
KAUPPANEUVOS. Totta kai!
KERTTU. Tietysti, tietysti!
TOINI. Minäkin jo tulen uteliaaksi.
ROUVA OKSMAN. Voi, minun päiviäni! Mutta vastatkaakin sitten itse seurauksista.