MAIJU. Mitäs, kun emme tienneet.—Oletko sinä nyt tosiaan siinä? En tahdo uskoa silmiäni. Hanna, annas kun katson sinua!
HANNA. Katso, katso!
MAIJU. Niin, sinä se olet, sinä itse! Sinä, sinä si—
HANNA. Aa—aa—sinä puristat minut kuoliaaksi! Herkiä jo, hyvä lapsi, muuten menee henki.
ELISABETH. Tule nyt tänne, että minäkin saan nähdä, tänne sohvaan istumaan.
HANNA. Ette usko, kuinka hauskaa on päästä kotiin!—En minä malta, mamma, istua, en, en!
MAIJU. Mutta minä kun en vieläkään tahdo saada päähäni, että Hanna on tuossa! Että, hän tosiaankin on tuossa! Olen kuin pyörryksissä.
ELISABETH.—No, ja täällä tulee Jussi. Ajattelin juuri kysyä, mihin hän jäi. (Jussi ja Teuvo tulevat. Laskevat eteiseen tavaroitaan.)
JUSSI (eteisestä). Terveisiä Helsingistä!
ELISABETH. Kiitos, kiitos!