KAUPPANEUVOS. Vaikkapa vaan! En sittenkään.
VALTER. Silloin täytyy minun tehdä konkurssi!
KAUPPANEUVOS. Niin, se sinulla kaiketi on edessä.
VALTER. Ja minut pannaan velkavankeuteen.
KAUPPANEUVOS. Voi sekin tapahtua.
VALTER. Ja kaikki velkojani suuttuvat minuun silmittömästi.
KAUPPANEUVOS. Tiettyä se!
VALTER. He ovat luottaneet minuun, olleet minulle ystävällisiä ja avuliaita—ja minä palkitsen heidät sillä, että matkaansaan heille vahinkoa. Ei, tätä häpeätä en voi kärsiä. Minä—ennemmin ammun itseni.
KAUPPANEUVOS. Estätkö heitä sillä vahinkoon tulemasta?
VALTER. En. Sehän se on. Ei ole asia sillä autettu. He kiroovat minun muistoani. Mutta—mitä tulee minun sitten tehdä?!