RENNE (Pitää häntä vielä kiinni vyötäisistä). Ei ne pala. Sinä narraat.
HELMI. Niin, mutta Renne. Minulla on tosiaankin sydän kourassa.
RENNE. Vai olet sinä ottanut sen kouraasi. Missä tarkoituksessa?
Minulleko antaaksesi.
HELMI. Ei, vaan kun pelkään että täti tulee.
RENNE. Entä sitten?
HELMI. Entä sitten? Kun hän näkee meidän seisovan näinikään?
RENNE. Ei se mitään. Minä selitän hänelle minkä tähden me seisomme »näinikään».
HELMI. Selität? Millä tavalla?
RENNE. Sanon niinkuin asia on: että sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua ja sen vuoksi meitä niin ihmeesti haluttaa olla näin sylekkäin.
HELMI. Ja tiedätkö mitä silloin tapahtuu?