HELMI. Voi, täti—ei se ollut mikään henki ei varmaankaan.
ROUVA TALLQVIST. Eikö henki? Etkö sinä kuullut—?
HELMI. Kuulinhan minä, mutta—
ROUVA TALLQVIST. No, ja mikä siellä olisi kolistellut, ellei henki?
HELMI. Jos lienee ollut—niin, jos lienee ollut rotta.
LEHTORI VIRTALA. Aivan niin! Rotta se oli! Selvästi—siinä ei ole epäilemistäkään. Rotta se oli.
NEITI TÖRNE. Rotta se oli! Niin, niin, rotta se oli. Ja rotta se siellä äskenkin naputteli, kun minulle kysyttiin. Ettekö usko?
ROUVA TALLQVIST. Ei, minä en usko, että se oli mikään rotta, sillä meillä ei ole rottia koko talossa.
NEITI TÖRNE. Ei rottia? Voi, voi, niitähän on joka paikassa.
ROUVA RAMSTEDT. Mutta rottapa ei pidä senlaista ilvettä keskellä päivää, kun ihmisiä on sisässä, se on mahdotonta.