ROUVA TALLQVIST. Niin, miks'ei hän uskoisi? Parempi hänen on luottaa tätiinsä kuin tuohon hulttioon, tuohon Hammariin—(Kiihkeätä kolkutusta uunilta.)
HERRA ORELL. Henget käyvät levottomiksi. Minkä tähden keskeytettiin istunto? Tämmöistä häiriötä te tuotatte, lehtori Virtala.
LEHTORI VIRTALA. No, kas niin. Vai minun syykseni se nyt pantiin.
ROUVA TALLQVIST. Istukaa nyt rauhassa. Voittehan tutkia sitten jälestäkinpäin.
LEHTORI VIRTALA. Niin kuin tahdotte, niin kuin tahdotte.
HERRA ORELL. Ettekä saa puhua enää mitään.
LEHTORI VIRTALA. Minä vaikenen kuin muuri.
ROUVA RAMSTEDT. Kysytään nyt, kuinka pian neiti Helmi menee kihloihin?
HERRA ORELL. Joko neiti Helmi kuinka pian menee kihloihin? Joko tänä päivänä? (Kolme lyöntiä.)
ROUVA RAMSTEDT. Vielä tänä päivänä! Ajatelkaas! Vielä tänä päivänä!
Mutta—jospa hän jo onkin salakihloissa? Kysykääpäs?