PASTORI. Rastas, aivan oikein.—Niin, onko aikomus tutustua Savon kansaan, vai muutenko vaan—?
TEUVO. Olihan minulla vähän sekin mielessä—Jussi kun sitä on niin kehunut—
PASTORI. Niin, Jussi on kovasti kiintynyt tähän paikkakuntaan. Ja—ja ja—ja eikä se ihme olekaan. Onhan täällä paljon hyvää—paljon hyvää, jos paljon pahaakin.—Sinä tulit muuten parhaasen aikaan, Jussi. Aivan kuin lähetettynä. Minulla on täällä laveat tuumat—olin juuri »Aamuruskon» toimistossa, ja pistäysin katsomaan olitko jo kotona.— Niin on,—laveat tuumat, joihin tarvitsen sinun apuasi.
JUSSI: Onpa hauska kuulla—?
PASTORI. En jouda nyt tällä hetkellä niistä puhumaan sen enempää.— Jätetään aamuun.—Mielelläni tosin olisin tahtonut saada asiat selville niin pian kuin mahdollista… Mutta kun tulin heille luvanneeksi,— niin, mennä minun täytyy. Ei siinä auta. Jätetään aamuun, niinkuin sanoin. Ennätämmehän sittenkin vielä.—Ne minua siellä odottavat— hyvästi, siksi aikaa! (Hän menee.)
JUSSI. Hyvästi, hyvästi! Mitä lienee ukolla mielessä?
TEUVO. Jotain erinomaista.
JUSSI. Jotain erinomaista se oli kaikesta päättäen.
TEUVO. Minä arvaan.
JUSSI. Noo—?