PASTORI (katsoo kelloaan). Minä en jouda. Täytyy lähteä kirjapainoon. Kumma, etteivät ole vielä tuoneet korrehtuuria sieltä.—Niin, Jussi, mieti nyt asiaa, niin huomaat itsekin, että se on hyvä kaikin puolin.— Noin tunnin päästä tulen takaisin, silloin toivoakseni olet jo selvillä. (Menee.)
JUSSI. Minä en rupea siihen lehteen, en millään ehdolla! Pappa ei saa minua siihen, ei vaikka—! Mutta kyllä hän minua nyt kiusaa, luultavasti, kaiken kesää.—En tiedä kuinka siitä tekisi lopun.
ELISABETH. Tuskinpa hän kiusaa, jos kerran varmasti päätät. Eihän pappa voi sinua pakoittaa. Tulisit muuten syömään nyt, siellä perunat jäähtyvät.
JUSSI. Ei minulla ole nälkä, enkä minä välitä.
ELISABETH (ottaa käsityön). Voi, kuinka olet kärsimätön. ja kuinka vähästä sinä joudut suunnilta pois. Olisit edes Hannan sijassa, mitä silloin sanoisit!
JUSSI. Hannan sijassa? Mikä hänellä on hätänä?
ELISABETH. Kyllä kuulet.
JUSSI. Tuoltahan Hannan ääni kuuluu ruokasalista yhtä iloisena kuin ennenkin.
ELISABETH. Niin—kuulukoon vaan.
JUSSI. Ettäkö hän sitten salaa jotain,—ja teeskentelee iloisuutta?
(Ruokasalin ovelle.) Hanna; tules tänne!