JUSSI. Sanoiko hän niin?
ELISABETH. Sanoi.
HANNA. Ja sikseenkö sitten jäisivät kaikki luvut? Ijäksi päiviä?
ELISABETH. En tiedä mitään neuvoa.
HANNA. Jospa voisin itse ansaita jollain tavalla?
ELISABETH. Millä, hyvä lapsi?
HANNA. Jos saisin koti-opettajan paikan.
ELISABETH. Ja kaksisataa markkaa palkkaa korkeintaan. Ei sillä säästöjä tehdä.
HANNA. Niin,—ei sillä tehdä säästöjä.
JUSSI. Vai ei ole varaa! Tietäähän sen. Kun täytyy sanomalehtiä kustantaa. Ja hämmentää ihmisten järkeä. Eihän semmoisen »jalon harrastuksen» rinnalla ole mikään minkään arvoista.