HANNA. Kuuleeko mamma, kuinka hyväsydäminen hän on?
JUSSI. Puhu siinä nyt hyvistä sydämistä!
ELISABETH. Mutta millä sinä, Jussiseni, rahoja hankkisit, paremmin kuin
Hannakaan?
JUSSI. Työlläni. Sepä kumma, ettei tänlainen mies maailmassa työtä löytäisi.
HANNA (laskee kätensä hänen kaulalleen). Minäpä en ota sinun rahojasi.
Jonkun keinon vielä keksin, millä itse pystyn ansaitsemaan.
JUSSI. Sinä otat, ja sillä hyvä.
HANNA. Mutta enpäs ota,—enpäs.—Sinä rakas, herttainen veli!
JUSSI. Elä nyt ole lapsellinen.—No niin, kas niin! Teillä aina pitää oleman niitä tunteita.
MAIJU (ruokasalista). Martha—ottaa pian pois pelliltä loput! Elkää antako palaa! (Tulee juosten, peparkaakku-talrikki kädessä, valkoinen esiliina edessä, hihat ylöskäärittynä.) Hihei! Lämpimäisiä,— peparkaakkuja! Missä herra Rastas? (Huutaa takaisin ruokasaliin.) Martha, juoskaa sanomaan, että herra Rastas tulisi tänne heti paikalla. Kiireimmän kautta!—ei aloteta kestiä, ennenkuin hänkin tulee.—Mutta katsella saatte: Jussi, käännä silmäsi tänne'—ovatko kauniita? Tekeekö mielesi?
JUSSI. Tuohan maistaa yksi.