HANNA. Pappa, rakas pappa—
PASTORI. Minulla ei ole enää poikaa.
ELISABETH (nousee). Henrik! »Miehen viha ei tee sitä, mikä hyvä on
Herran edessä.»
PASTORI. Joka asettuu Jumalaa vastaan ja panee tehtäväkseen uskonnon hävittämisen kansassa, hän ei ole minun poikani, ja häneltä tuo ovi on suljettu.
HANNA. Armahtakaa, pappa! Eihän Jumalakaan ketään hylkää. Hän rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ooh, pappa, te rikotte nyt itse Jumalaa vastaan, vaikka luulette olevanne oikeassa.
ELISABETH. Huomenna ehkä ajattelisit toisin, Henrik.
PASTORI. Päätökseni pysyy: tästä hetkestä saakka ei hän, tuolla, ole minun lapseni.
HANNA. Jos hän vaikka erehtyisikin, pappa, niin antakaa hänelle anteeksi. Me erehdymme kaikki, ja Jumala antaa meille kaikille anteeksi.
PASTORI. Mene pois! Jätä minut rauhaan.
HANNA. Elkää olko, pappa, kova! Te vielä kadutte.