MAIJU. En tiedä,—voi, voi, Martha, mihinkähän te taas olette pannut minun kirjojani—
MARTHA. Mitä kirjoja?
MAIJU. Niitä, jotka tässä aina ovat olleet esillä, näytelmäkirjoja—
»Romeo ja Julia», harmaat kannet, ja »Noora», ruskeat kannet—
MARTHA. Minäkö niitä olen pannut? Nyt—kun syydätte taas kaikki lattiaan ja minä ikään sain järjestetyksi.
MAIJU. Niitä ei ole täällä—
MARTHA. Harmaat kannet ja ruskeat kannet? Ottakaahan kahvia, minä haen.
MAIJU. En minä huoli kahvista—Te olette ne varmaan vienyt johonkin—
MARTHA. Kyllähän minä olen vienyt!—Omilla jäljillänne—Antakaas, kun minäkin katson. Harmaat kannet—ja ruskeat kannet—? Mitäs nuo ovat teidän sylissänne?
MAIJU. Missä, missä?
MARTHA. Hyvä isä siunaa,—tuossa!