TOPRA-HEIKKI (laulaa).
»Kirjeen mä kirjoitin kullalleni ja toisen tuomarille,
Kirjeen mä kirjoitin kullalleni ja toisen tuomarille.
Että tahdotkos sa neiti tulla tälle juomarille.»
MATLENA. Tuossa oli! Etpäs voinutkaan talttua kuuntelemaan.
TOPRA-HEIKKI. Siunaa ja varjele! En muistanut. Mutta nyt! Nyt vaikenen kuin muuri.
MATLENA. Niin, herkiätte pois maita, metsiä kiertelemästä ja tulette meidän mukanamme sinne, omalle puolelle. Antin tuvassa on kyllä sijaa teille molemmille.
MIKKO. Ja mitä me siellä tekisimme? Istuisimme nurkassa, kädet ristissä ja kiristäisimme suolivyötä, niinkö? Kiitoksia paljon!
MATLENA. Ei teille siellä pahemmin nälkä tulisi kuin täällä metsässäkään. Ja olisihan lämmintä ja suojaa yhtäkaikki.
MIKKO. Mutta avarassa maailmassa jotain hommaa. Ellei yksi neuvo auta, niin totta toinen.
ANTTI. Sitä minä jo Matlenalle sanoin. Kuka nuoren miehen sijasta viitsii yhteen kohti asettua ilman työtä ja ruokaa. Joukollisen on eri asia.
MATLENA. Vaan paleltuvathan ne, kun tulee talvipakkaset ja tuiskut.