MIKKO. Mies hoi, mitä sinä ajattelet?
TOPRA-HEIKKI. Suus' kiinni! Ja anna minun olla rauhassa.
MIKKO. Jopa sinä olet kummallinen ihminen… Jätetäänkö sitten kaikki sikseen? Niinkö tahdot?
MATLENA. Mikä sinua vaivaa, Topra? Oletko kipeä?
TOPRA-HEIKKI. On niin kurjaa tämä elämä. Niin kurjan kurjaa! Ja me ihmiset olemme kuin petoja. Raatelevia, verenhimoisia petoja. Susia, tiikeriä, lohikäärmeitä, hyi! Toinen väijyy toistaan, ryövää ja ryöstää. Ei aikaa, eikä armoa, vaikka henki menköön. Semmoisia me olemme. Ja semmoista on elämä. Mitä varten tänne lienemme syntyneetkään? Mitä varten olen minä maailmaan tullut? Onko hyötyä minusta yhdellekään ihmiselle? Ja kaipaisiko kukaan jos pois olisin jäänyt?
MIKKO. Nyt siellä jo on joukkoa, koska kuuluu huutoa tänne saakka.
TOPRA-HEIKKI. Niin, sanokaapa se. Kuka kaipaisi? Kenellekä olen hyödyksi? Nimittäkää yksi ainoa ihminen, jolle olisin jotain hyvää tehnyt.
MATLENA. Mistä nuo ajatukset juuri tällä hetkellä?
ANTTI. Eihän, velikulta, ole sinun syysi. Halua sinulla kumminkin olisi auttaa, jos kellä. Sen tiedän.
TOPRA-HEIKKI. Onko minulla edes sitäkään?