MIKKO. Anna sinä Topran olla. Mitä hiivattia—
MATLENA. Elä puhu, kun et tiedä kumminkaan. Topra ei ole syönyt eikä nukkunut, ollut vaan yhtämittaisessa tuskassa ja hädässä. Sitä ei ihminen kestä, tulee viimein höperöksi.
MIKKO. Ole vaiti. Tuommoisesta alituisesta hopotuksesta luulet hänen sitten paranevan. Heitä hiiteen. Minulla on keino, joka tepsii (ottaa lakin rahojen päältä). Katsopas tänne, Topra! Tokko muuttuu iloiseksi mielesi?
TOPRA-HEIKKI. Tuossako te niitä pidätte? Päättömät kollot! Eikö teillä ole järkeä sen verran että hakisitte niille piilopaikan. Millä hetkellä hyvänsä tulee vallesmanni sisään ja saa ne silmiinsä. Silloin olemme kiinni joka kynsi.
MIKKO. Niin, tosiaankin. Kyllä nämä täytyy kätkeä. Mutta mihinkä? Sano sinä, Antti, joka paremmin tunnet paikat.
ANTTI. Miettikäähän nyt te. En minä kykene tällä haavaa.
MIKKO. Uunille.
TOPRA-HEIKKI. Josta ensimmäinen kerjäläinen ne kaappasee.
MIKKO. Porstuan-nurkkaan sitten? Taikka navettaan.
TOPRA-HEIKKI. Porstuan ne syynäävät ja navetan, jos kerran tulevat.