TOPRA-HEIKKI. Hiljaa! Vaiti!—Ovatko helvetin portit jääneet auki, kun kuolleet pääsevät meitä kiusaamaan?
SILJA. Kriste armahda!
ÄÄNI. »Silmä silmästä, hammas hampaasta, veri verestä!»
TOPRA-HEIKKI. Pysy siellä, jossa olet, jätä elävät rauhaan! Mitä sinä meistä? Eikö siinä kylläksi, että maailma meitä ahdistaa? Vieläkö kuolleetkin nousevat yhteen liittoon?
ANTTI. Viina on mennyt hänen päähänsä.
MATLENA. Topra, rakas ystäväni, rauhoitu. Usko minua, tuo on vaan sairautta, tyhjää hourausta. Ei kuulu mitään ääniä, turhaa luuloa se vaan on. Näes, me olemme kaikki täällä, Mikko, Antti, Silja, minä. Tunnethan sinä meidät?
TOPRA-HEIKKI. Tunnen. Mutta ettekös te kuulleet mitään?
MATLENA. Emme yhtikäs mitään. Kun rauhoitut, niin ne katoovat sinunkin korvistasi.
MIKKO. Otit niin monta ryyppyä syömättömään ruumiisen, siitä se tuli.
MATLENA. Ja valvomisesta. Kun ei ole nukkunut moneen yöhön.