TOPRA-HEIKKI. Häpiä! Sun musta sielusi niitä tekee, ei hän.
VALLESMANNI. Muuten en voi teitä vangita.
MATLENA. Miks'ette voi? Yhtä hyvin kuin hänenkin. Sanoinhan teille jo, että olen hänen vaimonsa, samaa sielua, samaa ruumista. Ettekö tiedä, meidän tulee jakaa kaikki, surut ja murheet, vaivat ja vastukset—
TOPRA-HEIKKI. Elä heitä rukoile, turhaa se on. Tule tänne, että saamme puhella vielä viimeisen kerran,—istumme tähän—kirjoitelkaa sitä rotokollaanne siellä sen aikaa.
VALLESMANNI. Ilmoittaako Vaaranen, mihinkä Ruohomäen rahat ovat joutuneet?
SILJA (hiljaa). Pysy totuudessa, Antti, käyköön kuinka hyvänsä!
VALLESMANNI. Antakaa suora vastaus. Kieltäminen ei teitä hyödytä, asiasta otetaan selvä kumminkin.
MIKKO. Elä hämmenny, ajattele ennenkuin vastaat.
VALLESMANNI. Vaiti siksi kuin teiltä kysytään.—Antti Vaaranen, missä ovat Ruohomäen isännän rahat?
ANTTI. Tässä.