ALMA (tulee sisään). Hyvää päivää, Sylvi! Minä pidän sanani, niinkuin näet.
SYLVI. Minne Viktor jäi? Eikö hän tulekaan?
ALMA. Tulee kyllä. Vähän ajan päästä.
SYLVI. Hän lupasi olla täällä heti yhdeltätoista.
ALMA. Viktor pyysi, että minä ensin puhuisin kanssasi.
SYLVI. Sinä? Pyysikö hän, että sinä puhuisit minun kanssani? Mistä asiasta?
ALMA. Emmekö istu nyt ensi aluksi?—Sitten sinun täytyy malttaa mieltäsi, Sylvi hyvä, että voimme jutella oikein levossa ja rauhassa.
SYLVI. Niin, istu sinä vaan. Tuonne sohvaan, tai mihin tahdot. Minä seison ennemmin.—Ja anna sitten kuulla, mitä sinulla on sanottavaa.
ALMA. Koettaisit ensin vähän rauhoittua, Sylvi. Muuten emme pääse sen pitemmälle.
SYLVI. Aloita vaan. Kyllä kuulen.