ENSIMMÄINEN POLIISI. Ei hän kesken vapaaksi pääse, älä pelkää. Tunnen minä lakia niin paljon. Ensin hänet tuomitaan murhayrityksestä moneksi vuodeksi linnaan, ja sitten hänet määrätään pakkotyöhön. Sillä tätä tällaista elävää ei kumminkaan kukaan ota suojelukseensa.
TOINEN POLIISI. Ei maarin. Kyllä hänestä kruunu saa pitää huolen tästä lähtein.
RISTO. Hyvä! Onpa se yhtäkaikki siunattu asia, että maassa on laki ja oikeus, joka varjelee ihmisten turvallisuutta. Mikä tässä tulisi miehelle eteen, jos nuo tuollaiset saisivat olla irrallaan. Mutta kun kohta otetaan korjuuseen—kun laki ja oikeus—
TOPPO. Mitä hän puhuu, kuunnellaanpas!
ENSIMMÄINEN POLIISI. Tyttökö? Ei suinkaan hän mitään puhunut.
TOPPO. Jotakin hän sanoi, koska huulet liikkuivat. Näettekö, taas!
ENSIMMÄINEN POLIISI. Huulet liikkuvat, mutta ei sieltä ääntä tule.
Nousepa jo pystyyn, tyttö, en minä sinua kantamaan kumminkaan rupea.
Kovin olet raskas. No, koettelehan nyt, kannattavatko jalkasi.
TOINEN POLIISI. Ja puhu selvemmin, jos sinulla jotakin sanottavaa on.
TOPPO. Niin, anna tulla suustasi kaikki, että mekin kuulemme. Älä itseksesi höpise.
RISTO. Pian, pian!