JOHANNA. Ei, ei, älkää häntä väkisin tuoko.
KUSTAA. Sittenpähän kumma lienee, ellei kaksi miestä tuommoista tytöntypykkää voittaisi. (Viskaavat hänet yhdessä tempauksessa keskelle lattiaa.) Kas noin! Semmoisia puhvia minä annan, sanoi Vallas, kun päänsä lankkuun puski.
TOPPO. Mikä hiiden poropirkko tuo on?
(Kaikki nauravat ja suhisevat; tytöt vetäytyvät kuiskutellen vasempaan. Homsantuu seisoo jäykkänä, kädet nyrkissä kupeilla, katsellen tuimasti ympärilleen.)
JOHANNA. Tervetuloa, Kerttu!
HOMSANTUU. Tuli nyt nurkkihin nuhina, sekä soppihin sohina.
KUSTAA. Etkö kuule, Homsantuu, morsian puhuttelee sinua.
HOMSANTUU. Nimeni on Kerttu.
JOHANNA. Tervetuloa häihimme, Kerttu!
HOMSANTUU. Pilkkapuikoksenneko minut tänne haetitte? (Kädet lanteilla.) Hyvä! Tässä olen nyt. Tehkää parastanne. Koettakaa saatteko minusta enemmän kuin minkä kirves kivestä saa.