Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS
Kauppatori. Taempana vasemmalla muutamia kojuja ja pöytiä, täynnä kaikenlaista tavaraa. Myyjiä ja ostajia. Oikealla poikia, reput kainalossa, heittävät palloa. Perällä viisukauppias laulelee ja myy sen ohessa arkkiviisuja ympärillä seisoville, joiden joukossa nähdään Liisakin. Katri ja Laura ostavat vasemmalla kaaliksia. Etumaisena eräässä kojussa vasemmalla on Vappu myymässä.
VIISUKAUPPIAS.
Istuen ihanassa, raikkaassa lehdossa nyt Akseli ja Hilda, hänen morsiamensa, kauniina kesäyönä he rakkaudestaan puhuivat muistellen muinaista onneaan.
Ja ikävä ja hauska se yö oli Hildalle, hän armastansa lempi ja nojas rinnalle, hän suruissansa lauloi ja huolin huokaili: hyvästi, kauniit lehdot, hyvästi, armaani!
JOHANNA (tulee oikealta, pysähtyy epävakaisena; katselee vuoron rahaa kädessään, vuoron myyjiä; itsekseen). Yksi ainoa markka! Ei penniäkään enempää. Eikä tietoa, mistä toista tulee. (Katselee hetken äänetönnä rahaansa.) Mitä tällä nyt teen? Ostanko maitoa lapselle, vaiko leipää meille kaikille?
(Katri ja Laura tulevat häntä vastaan. Liisa huomaa heidät ja rientää arkkiveisu kädessä ja koppa käsivarrella heidän luokseen.)
KATRI. No, vielähän se Johannakin elää. Terve, terve! On siitä aikoja kulunut, kun sinut viimeksi näin.
LAURA. Kuinka sinä olet hirmuisesti muuttunut. Ja vuosi on vasta kulunut, kun häitäsi vietimme. Ei sinua tuntisi enää samaksi ihmiseksikään.