RISTO. Tästä kurjuudesta? Mikähän sinulla on hätänä siinä. Mene edes kotia tillittelemään, ettet joudu vielä koko kaupungin pilkaksi. (Menee Topon luokse.)
TOPPO. Noo, tuliko rahaa?
RISTO. Mikäs siinä oli. Näetkös tuota?
TOPPO. Hei, pullon hinta. Nytpä meidän kelpaa.
RISTO. Eukko minua vaan harmittaa. Kun pani vastaan, että pois tieltä.
TOPPO. Jo minä arvasin. Mutta ole mies, kärsi kaikki. Onhan jo virsikirjassakin sanottu että miehen pitää usein vaimonsa heikkoutta kärsimän. Ne, näet, kun ovat noita maailman hentoja astioita.
RISTO. Lähdemmekö sitten anniskeluun, vai kuinka?
TOPPO. Tietysti. Sinne menemme ja elämme taas niinkuin herrat vaan tämän päivää. (Laskee kätensä Riston kaulaan; laulaa)—Ei saa moittia juomari-poikaa, juomari-poikaa, juomari-poikaa, mies sen on paikallansa. Ja mies se on paikallansa——(Menevät oikealle.)
VAPPU. Mihinkä sinä jäit, Johanna? Tule pois leipä-kauppaan tekemään.
JOHANNA. Toisen kerran, Vappu kulta. Nyt ei sovi.
VAPPU. Minkätähden ei? Hintaako moitit?