LEENA-KAISA. Mutta älä nyt anna noin surulle valtaa, yhtäkaikki. Mitä sinä lattialla virut. Kuule, hyvä ihminen, mikä sinun on?
JOHANNA. Ei mikään, ei mikään.
TOPPO (katselee kangasta). Herra ihme! Mikä leivän kontista vei, illalla oli viis' ja nyt ei ole kuin kuus'. Älä ole tietävinäsikään, Toppo. Ei niinä miehinäkään. Kultani minust' eron teki, teki toisen kanssa liiton—
LEENA-KAISA. Hiljaa, Toppo! Katsokaas tänne. Täällä ei ole hyvin laita.
Nouse ylös, Johanna. Kuinka sinä tuolla tavalla—Nouse ylös.
JOHANNA. En pääse. Lattia niin pyörii.
LEENA-KAISA. Siinä se oli. Hän on sairas.
JOHANNA. En ole sairas. Päätä vain polttaa, kun kruunua kirkastetaan.
Ilmi tulessa koko pää. Viekää pois, pois.
LEENA-KAISA. Hän hourii. No, nyt ollaan hukassa.
JOHANNA. Rouvat—poikani, auttakaa! He ryöstivät lapseni. Tuolla, tuolla. Juoksevat ja nauravat. Ottakaa kiinni. Minä en jaksa, en pääse. Älkää lyökö, herra. Risto, Risto, tule auttamaan. Hänellä on niin paksu keppi.
TOPPO. Ohho, onpa tuo surkeata.