Mun itse ostit synninvelasta, Et antanut mun eestäin hopeaa, Sä henkes annoit, lahjan kalliimman, Elämän mulle lupaat voittoisan.

Kas, pelossa kun tulen eteesi, Niin köyhä, kurja kuin ma olenki, Sä avaat sylisi, ja minä saan Sun luonas armon, rauhan armiaan.

Sun oma veres puhdistaapi mun, Ja haavojesi puoleen kallistun, — Mun Jumalain, en päästä sinua, Jos et sä vielä siunaa minua.

Oi, tutki, olenko sun omasi! Ett' öisin hyvä, onpi tahtoni, Oi, että hiljaan voisin rukoilla, Ja aina silmäis eessä seisoa!

Mit' onpi mailma, mitä kultansa, Jos sinä vaan voit mua rakastaa? Itsessäin tunnen rakkautesi, Siit' antaa vakuutuksen sieluni.

On maasi rikas, suloistapa ois, Jos onnellisna siinä elää vois, Vaan verrattoman suloisempana On elämä sun luonas. Jumala.

Eloni olkoon palvelustas vaan! Sä siihen anna Henkes ainiaan! Mun sieluin majailla suo taivaassa, Sielt' onpi voima, voitto joutuva.

Ja tyyni, pyhä silloin olisi Mun elämäni kuni sabbathi, Mun yhä paremmaksi huomaisit, Ja tekos mielelläsi näkisit.

Ja kuu ja tähti vaipui pilvehen Ja tuuli lauloi surusävelen, Vaan rauhaa oli tytön rinnassa Ja taivaan ovi hälle avoinna.

Emman tähti.