Scapin. Kuinka hän olisi yhtä viisas kuin te? Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus, eikä sitä järkeä aina ole, jotta tekisi vaan sen mikä on viisasta. Todistuksena on meidän Léandre, joka kaikista minun opetuksistani, kaikista minun varoituksistani huolimatta on tehnyt vielä hullummin kuin teidän poikanne. Tahtoisinpa juuri tietää, ettekö te koskaan ole ollut nuori ja ettekö tekin aikoinanne ole tehnyt tyhmyyksiä, kuten muutkin. Olen kuullut kerrottavan, että te ennen maailmassa olitte suurikin naisväen lumooja, oikea Don Juan, että teitte kepposia kaunokaisten kanssa, ettekä koskaan mennyt leikkiin tulematta voittajana takaisin.
Argante. Se on totta, sen myönnän, mutta minä pysyin aina kohteliaisuuden rajojen sisällä, enkä koskaan tehnyt niinkuin hän on tehnyt.
Scapin. Mitäs hän sille voi? Hän näkee nuoren ihanan tytön. Tyttö ihastuu häneen, sillä hän on teiltä perinyt naisten ihailun. Hän rakastuu tyttöön. Tyttö suostuu. Vanhemmat tapaavat nuoret yhdessä ja miekka kädessä pakoittavat pojan naimaan.
Silvestre (its.). Mikä tottunut veijari!
Scapin. Olisitteko ennemmin suostunut hänen tulevan murhatuksi. Onhan se sittenkin parempi olla naimisissa kuin maata haudassa.
Argante. Minulle kerrottiin asia aivan toisin.
Scapin (osoittaen Silvestreä). Kysykäähän vaan tuolta. Saatte kuulla mitä hän sanoo.
Argante (Silvestrelle). Hän oli siis pakoitettu naimaan.
Silvestre. Oli.
Scapin. Noh! Miksi valehtelisin?