Scapin. Eikö siitä, armollinen herra?
Léandre. Ei. Aivan toinen asia koskee minua lähemmin. Sinä saat sen itse sanoa minulle.
Scapin. Armollinen herra, minä en muista tehneeni muuta.
Léandre (aikoen lävistää Scapinin). Etkö aijo tunnustaa.
Scapin. Ai!
Octave (hilliten Léandrea). Rauhoittukaa!
Scapin. Armollinen herra, on kyllä totta, että kolme viikkoa sitten lähetitte minut eräänä iltana viemään pienen kellon nuorelle mustalaistytölle, jota rakastitte. Palasin kotia aivan kurassa, kasvot verissä ja sanoin kohdanneeni rosvoja, jotka olivat minut pahanpäiväisesti piesseet ja vieneet kellon. Minä itse, armollinen herra, olin pistänyt sen omaan taskuuni.
Léandre. Sinäkö varastit kelloni?
Scapin. Minä, armollinen herra, nähdäkseni paljoko kello on.
Léandre. Ahaa! Saanpa kuulla tässä kauniita juttuja. Mutta siitäkään ei ole kysymys.