Scapin. Ei suinkaan, päinvastoin, hän on hänen verivihollisensa.
Silvestre. Hänen verivihollisensa?
Scapin. Niin.
Silvestre. Ah! Hiisi vie, sepä hauskaa! (Argantelle.) Te olette siis tuon Argante heittiön vihollinen. Eikö niin?
Scapin. On, on, sen minä vakuutan.
Silvestre (puristaen kovaa Arg. kättä). Paiskatkaahan kättä, paiskatkaahan. Minä annan teille sanani, ja vannon kautta kunniani, miekkani, kautta kaikkien kiroussanojeni, että ennenkuin päivä päättyy olen vapauttanut teidät tuosta kirotusta konnasta. Luottakaa vaan minuun.
Scapin. Hyvä herra, tässä maassa ei suvaita väkivaltaa.
Silvestre. Vähät minä siitä, minun ei tarvitse pelätä menettäväni sillä mitään.
Scapin. Hän on epäilemättä varuillaan. Hänellä on sukulaisia, ystäviä ja palvelijoita, jotka suojelevat häntä teidän hyökkäyksiänne vastaan.
Silvestre. Sitä juuri toivon, hiisi vie, sitä juuri! (Paljastaen miekan.) Ah! Tuli ja leimaus! Jospa hän olisi täällä kaikkine apulaisineen! Ja vaikka olisi niitä kolmekymmentä hänen Ympärillään! Näen heidän syöksyvän miekka kädessä kimppuuni! (Asettuen miekkailuasentoon.) Mitä, roistot, uskallattekin hyökätä päälleni! No niin, saakeli soikoon! (Iskee joka taholle ikäänkuin taistellen useamman kanssa.) Ei armoa. Kyllä näytän. Hakkaa päälle. Pysy paikallasi, katso tänne! Ah! Senkin vorot! Ah! Lurjukset! Tännekö tuppaatte. Kyllä minä selkänne pehmitän. Seis, kanaljat, seis; tuossa, tuossa. (Kääntyen Arganten ja Scapinin päin.) Tuossa vielä ja tuossa. Mitä! Pakenetteko? Puolustautukaa, hiisi vie, puolustautukaa.