Géronte. No, niin! Minun poikaani? — —
Scapin. On kohdannut kamala onnettomuus.
Géronte. Mikä sitten?
Scapin. Äsken tapasin hänet vallan epätoivoissaan, te olitte sanonut hänelle ties mitä, johon olitte sekoittanut minutkin aivan sopimattomasti. Minä koetin lohduttaa häntä ja lähdimme yhdessä satamaan. Siellä tapasimme nuorennäköisen turkkilaisen, joka pyysi meitä tulemaan galeijaansa. Me menimme galeijaan. Hän oli meille hyvin kohtelias ja tarjosi meille hyviä virvokkeita, me söimme mitä ihanimpia hedelmiä ja joimme mitä parhainta viiniä.
Géronte. Mitä tämä kaikki siihen kuuluu?
Scapin. Odottakaa, hyvä herra, niin kyllä kuulette. Meidän syödessämme antoi hän galeijan purjehtia aavalle merelle, siellä laski hän minut veneeseen, lähetti minut maalle sanomaan, että jollette heti lähetä hänelle 500 tukaatia, vie hän poikanne Algieriin.
Géronte. Mitä hittoa! 500 tukaatia.
Scapin. Niin, herra, ja kaiken päälliseksi antoi hän minulle vaan kaksi tuntia aikaa.
Géronte. Ah! Sinä senkin turkkilainen, sinä nylkyri!
Scapin. Nyt täytyy teidän kiirehtiä pelastaaksenne orjuudesta poikanne, joka niin hellästi teitä rakastaa.