Hyacinthe (Zerbinettelle). Sellainen määräys on minulle mieleen. Kernaasti otan itselleni sellaisen toverin. Minä en suinkaan tahdo estää meidän välillemme syntymästä samaa ystävyyttä kuin mikä on rakastajaimme kesken.
Zerbinette. Minä suostun ehdotukseen, enkä hylkää minulle tarjottua ystävyyttä.
Scapin. Mutta entäs jos rakkautta teille tarjotaan.
Zerbinette. Rakkaus, se on jo jotain aivan toista, siinä voi olla vaara tarjolla, ja siinä en ole uhkarohkea.
Scapin. Mutta minun herraani kuitenkin luullakseni rakastatte.
Zerbinette. En minä vielä ehdottomasti usko siihen, enkä vielä luota häneen. Olen iloinen tyttö ja nauran herkeämättä, mutta nauraessanikin otan useat seikat vakavalta kannalta. Sinun herrasi erehtyy, jos hän pitää minua täydellisesti omanaan vaan sen vuoksi, että on ostanut minut vapaaksi. Häntä pitäisi miellyttämän muun kuin vaan rahalla saadun. Ja jos minä rakastankin häntä, kuten hän toivoo, niin vannokoon hän minulle uskollisuutta muutamissa välttämättömissä juhlatilaisuuksissa.
Scapin. Sitä hän juuri aikookin. Hän ei vaadi teiltä mitään kunniata loukkaavaa, enkä minä ole sellainen mies, että sekaantuisin koko asiaan, jos hänellä olisi muuta mielessä.
Zerbinette. Sen kyllä uskon, kun te sen kerran sanotte. Mutta isä panee vastaan, sen aavistan.
Scapin. Kyllä me siitä vielä selviämme.
Hyacinthe (Zerbinettelle). Kohtalojemme samankaltaisuus voi vaan lujentaa ystävyyttämme. Me olemme molemmat samassa hädässä ja sama onnettomuus uhkaa meitä.