Scapin. Minä en tiedä, herra. Tämä on tukala tila. Minä vapisen teidän puolestanne kiireestä kantapäähän, ja — — — Odottakaahan.
(On menevinään katsomaan taustalle, tuleeko ketään.)
Géronte (vavisten). No?
Scapin. Ei, ei, ei; ei ollutkaan ketään.
Géronte. Etkö tiedä mitään keinoa päästäkseni tästä pulasta?
Scapin. Jo olen ajatellut; mutta omat niskani ovat siinä vaarassa.
Géronte. Voi, Scapin! Osottaudu nyt kunnon palvelijaksi. Minä rukoilen, älä hylkää minua.
Scapin. En suinkaan. Minä olen niin kiintynyt teihin, että kärsisin itse, jos jättäisin teidät pulaan.
Géronte. Kyllä minä palkitsen sen, minä vakuutan. Minä lupaan sinulle tämän puvun, kun olen käyttänyt sitä vielä hiukan.
Scapin. Odottakaahan. Nyt tiedän keinon, jolla mukavasti voin teidät pelastaa. Pujahtakaahan tähän säkkiin ja — — —