Géronte. Mitä! Minuahan hän löi.
Scapin. Ei suinkaan, hyvä herra, hän kolhi minun selkääni.
Géronte. Mitä sinä höpiset? Minä tunsin iskut vallan hyvin ja tunnen ne vieläkin.
Scapin. Ei, sanon minä. Hänen keppinsä pää vaan ulottu teidän hartioihinne.
Géronte. Olisithan voinut mennä vähän loitommalle, jotta minä olisin säästynyt.
Scapin (painaen Géronten säkkiin). Pian piiloon. Tuolla taas tulee joku aivan muukalaisen näköinen. — Pentele vieköön, vaikka juoksisin kuinka sukkelasti tahansa, en löydä tuota kirottua Gérontea? — Kätkekää itsenne. — Sanokaahan minulle, te siellä, olkaa niin hyvä, tiedättekö missä tuo perhanan Géronte on, jota etsin? — En, hyvä herra, en minä tiedä, missä hän on. — Sanokaa vaan rohkeasti missä hän on; minä en hänelle tee mitään pahaa. Antaisin vaan pienen selkäsaunan hänelle, noin tusinan verran iskuja, ja kolme tai neljä miekanpistosta rintaan. — Minä vakuutan teille, ett'en tiedä missä hän on? — Minun mielestäni liikkui joku tuossa säkissä. Siellä on varmaankin jotain merkillistä. — Ei! Ei mitään. — Tekisi mieleni pistää miekka säkin läpi. — Voi, hyvä herra, älkää toki tehkö sitä. — Näyttäkää sitten, mitä siellä on. Ei kiirettä. — Mitä, eikö kiirettä! — Te ette saa nähdä, mitä minulla siellä on. — Minäpä tahdon nähdä. — Sitä ette saa. — Ah, mitä loruja! — Siellä on ryysyläjä. — Näyttäkää tänne, sanon minä. — Sitä en tee. — Etkö tee? — En. — Sitten annan sinun hiukan maistaa keppiä. — Vähät minä teidän kepistänne. — Vai niin, teetkö minusta pilkkaa. (Lyöden säkkiä ja huutaen ikäänkuin hän itse saisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai! — Näkemään asti, siinä sait pienen läksytyksen, jotta oppisit siivommin puhumaan. — Ai, hiisi vieköön koko roiston! Ai!
Géronte (pistäen päänsä säkistä). Voi, minä olen aivan murskana.
Scapin. Voi minä olen kuollut.
Géronte. Miksi hemmetissä ne sillä tavoin kolhivat minun selkääni.
Scapin (painaa hänen päänsä säkkiin). Pian piiloon! Tuolla tulee puoli tusinaa sotilaita yht'aikaa. (Matkien useamman ihmisen ääntä.) Menkäämme, etsikäämme Gérontea; etsikäämme kaikkialta, älkäämme laiskotelko. Juoskaamme läpi koko kaupungin. Ei mitään saa jättää tarkastamatta. Tutkikaamme joka taholta. Minne menemme. Menkäämme tuonne. Ei, tuonne. Vasemmalle. Oikealle. Ei. Jos sentään. — (Gérontelle tavallisella äänellä.) Menkää nyt hyvin piiloon. — Katsokaahan, toverit, tuossa on hänen palvelijansa. No, lurjus, nyt saat sanoa meille, missä herrasi on. — Voi, hyvät herrat, älkää rääkätkö minua. — Sano heti missä hän on. — Puhu. Pian. Älä pidätä meitä. Sano heti. Paikalla. — Voi hyvät herrat rauhoittukaa! (Géronte pistää päänsä hiljaa säkistä ja huomaa Scapinin vehkeilyt.) Jollet heti sano meille, missä herrasi on, niin saat oikein satamalla kepistä selkääsi. — Ennemmin kärsin mitä tahansa kuin petän isäntäni. — Me tapamme sinut. — Tehkää vaan mitä tahdotte. — Selkäsi näyttää syhyvän? — Minä en petä isäntääni. — No kun välttämättömästi tahdot keppiä maistaa, niin kas tässä saat. — Oh! — — —