Carle. Voi, teidän ei enää tarvitse sitä tehdä. Kulkiessaan erään rakennuksen ohi, putosi hänen päähänsä jonkun työmiehen vasara, se mursi pääkallon ja pirstoi aivot. Hän on kuoleman kielissä ja on pyytänyt päästä luoksenne voidakseen puhua kanssanne ennen kuolemaansa.
Argante. Missä hän on?
Carle. Tuossa.
VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Scapin.
Scapin (pää sidottu ikäänkuin se olisi murskana, kaksi miestä kantaa häntä). Voi, voi, hyvät herrat, te näette — — voi, te näette missä surkeassa tilassa minä olen! — — Voi, minä en ole voinut kuolla, ennenkuin saan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joita olen loukannut. Voi, niin, hyvät herrat, ennenkuin viime kerran hengähdän, pyydän koko sydämmestäni teitä antamaan minulle anteeksi kaikki, mitä mahdollisesti olen rikkonut, erittäinkin mitä herra Arganteen ja Géronteen tulee. Voi!
Argante. Minä puolestani annan sinulle anteeksi. Mene ja kuole rauhassa.
Scapin (Gérontelle). Teitä minä enimmin olen loukannut tuolla selkäsaunalla — — —
Géronte. Elä siitä enää puhu; minäkin annan sinulle anteeksi.
Scapin. Minä olin hyvin ajattelematon, kun uskalsin selkäsaunan — —