"Kuulkaahan", huudahti nuorin, jolla, kuten persikkajutusta muistanette, oli venyvin omatunto; "kuulkaahan: kun olemme myyneet päärynät, ja'amme rahat kolmeen osaan, joista jokainen ottaa yhden."
"Ca balino, amen Jesus! Jos äitimme saisi sen tietää!" vastasi Teresa?
"Ja muuten on parempi ottaa korvapuusteja, kuin valehdella. Eikö niin,
Teresa?"
"Kyllä, parempi se!"
"Mutta jos äitirouva ei saa sitä tietää…"
"Hän saa, Markiitta. — Olethan kuullut opettajattaren kertovan pienestä linnusta, joka aina kantelee, kun pienet tytöt valehtelevat."
"Juttuja! Ei semmoista lintua ole. Luuletko todella minua niin tuhmaksi että uskoisin mitään tuollaista?"
"Älä vaivaa päätäsi, tyttö. Äiti-rouva kyllä antaa meille korvapuusteja, mutta me puhumme totta."
Tytöt istuivat vähän aikaa ääneti ja miettivät, mitä täytymys pakottaisi heitä tekemään.
"Tulin ajatelleeksi jotakin", sanoi äkkiä Isabel. "Kun kuljemme kouluhuoneen sivu, niin voisimme pistäytyä opettaja Don Juan Saca-Cuentaan, laskumestarin, luona, joka tietää kaikki, ja tiedustella eikö hän voisi neuvoa meille, mitä meidän tulee tehdä."