Kului tunti, kului toinen, mutta jälellä olevat päärynät olivat yhä myymättä.
"Oi äitini! Kuinka käy meille!" huudahtivat tytöt itkien, kun samassa kuului tam, tram tarararatam — torvien toitotuksia ja rumpujen pärinää. Väkeä juoksi kiireesti puerta de Mena'n luo.
Pataljoona sotaväkeä marssi esiin. Se hajosi torille ehdittyään.
Upseerit ja sotamiehet riensivät kaupitsijain luo ja ostivat niin paljon hedelmiä kuin käsiinsä saivat, — niitä ei enää paljon ollut jäljellä.
Muutamat sotamiehet huomasivat tytöt ja ryntäsivät kukkarot käsissään niiden luo.
"Mitä maksavat päärynät?"
"Kolme cuartoa kappale."
"Hävytöntä!"
"Niitä ei myydä halvemmasta", inttivät tytöt.
Kun sotamiehet tiesivät että oli toisia, jotka mielellään maksaisivat vaaditun hinnan, eivät he enää tinkineet. Pian tehtiin kaupat ja niin sai Isabel kolme cuartoa yhdestä päärynästä, Teresa kuusi kahdesta ja Markiitta yhdeksän kolmesta.