Kun jo oli pimeä, tuli vanginvartia hänen komeroonsa. Vangin kalpeus ja kiihkoinen mielentila ei voinut olla herättämättä hänen huomiotansa.
"Ettekö ole terve?" kysyi vanginvartia.
"Olen; ei minua mikään vaivaa."
"Teidän on kuultu viime yönä kovin ähkivän ja ääntävän."
"Mitä on kuultu?" kysyi vanki, saaden vaivoin salatuksi pelästystänsä.
"Kuka on kuullut jotakin?"
"Vahtimies, joka kävelee edes takaisin käytävässä teidän ovenne edustalla, sanoi kuulleensa teidän ähkivän ja kopeloivan huoneessa sinne tänne."
"Niin, niin… se oli… minulla oli pahoja unia… Minun täytyi pari kertaa nousta ylöskin vuoteeltani."
"Minä toimitan täksi yöksi jonkun teidän luoksenne valvomaan."
"Ei, ei — kiitoksia. Tänään olen jo parempi."
Vanginvartia silmäili tarkoin ympärilleen; hän tutki seiniä, lattiaa, ikkunapuitteita.