Enpä pettynyt. Tuolla seisoi hän taas nojautuen sillan kaasulyhty-tolppaan ja läpi rintavarustuksen katsellen sillan pylväitä vastaan loiskivia laineita. Sillalla kulkijat eivät hänestä välittäneet.
Hiivin hiljaa hänen luoksensa.
Havaittuansa minut katsoa tuijotti hän minuun ja kuiskasi itkusta värähtelevällä äänellä:
— Kuinka tiesitte tulla tänne minua hakemaan?
— Tiesinhän mitä varten te etseitte minua ja mitä varten te kartatte minua.
Hän kääntyi äkkiä kiivaalla liikunnolla puoleeni.
— Ettehän käskenyt tuomaan "noita"?
— Kun arvaisin, mitä?
— Älkää niin puhuko! Sanokaa vain, ettei se ole totta.
— Jos luulette sen olevan jotain pahaa, niin ei se suinkaan ole totta.