— Ne ovat isäni ostamat, vastasi hän sangen surullisella äänellä. Hän tuotti huonekalujakin kamariini — parempia kuin minä olisin ansainnutkaan.
— No sitte on liike kääntynyt parempaan päin viime aikoina.
Tyttö kohotti olkapäitään ja katsoi poispäin.
— Isäni käski pyytää, että jos ehditte, tulisitte huomenna hänen luoksensa, kiireiset asiat vaativat.
— Hyvä, minä tulen aamulla varhain.
Tyttö oli sangen pahalla mielellä tästä, vaikka hänen olisi pitänyt olla iloissaan uudesta puvustaan. Hän ei jäänyt kauvaksi puhelemaan kanssani; me kävimme sillan toisesta päästä toiseen ja taas takaisin, sitte erkanimme — näkemisiin asti.
Seuraavana päivänä saavuin aikaisin aamulla Kuiskaaja-kadun tehtaalle.
Haggeus herra oli jo selvällä päällä ja vastaanotti minut pihassa; näytti odottavan minua.
Mutta kuitenkin koetti hän esiintyä ihan toisella tavalla.
— Oikein olen iloissani, kun on onni näin sattumalta tavata teitä. Juuri palasin saattamasta tyttöstäni. Ehkä satuitte tapaamaan häntä tiellä? Minä annan hänen käydä konservatoriossa, jotta hän oppisi laulamaan ja soittamaan pianoa; niin hän saattaa elää kunniallisesti, kun minä kerran kuolen.