— Ryhtykäämme asiaan, hyvä herra, kiirehdin minä, kieltäytyen sikaria ottamasta. Te olette käskenyt tyttärenne kutsua minut.
— Niin olen rohjennut tehdä, vastasi kyttyräselkä huuliaan nuoleskellen.
— Mutta kuinka saatoitte tulla ajatelleeksikaan lähettää nuorta sievää tyttöä asialle herrasmiehen luo, kysyin suuttuneena.
Kyttyräselkä mulkoili silmiään taivaasen päin.
— Oi, hyvä herra vastasi hän teeskennellen haikealla ja vapisevalla äänellä, joka muistutti kerjäläisistä näyttämöllä, — minun tyttäreni on pyhimyksen, enkelin kaltainen. Viattomuus ympäröi häntä kuten panssari tai pilvi, kuten näkymätön palatsi. Hän saattaisi tehdä suurimmatkin syntiset kääntyneiksi. Teidän tietää hän olevan hänen hyväntekijänsä, henkensä pelastajan, toisena isänänsä pitää hän teitä. Pitäkää tekin häntä tyttärenänne. Rakastakaa häntä kuten omaa lastanne. Sallikaa hänen rakastaa teitä, kuten omaa isäänsä. Hän on vielä todellinen lapsi, jonka jokainen ajatus on pelkkää viattomuutta. — Mutta olkaa hyvä, sytyttäkää omista sikareistanne sitte.
— Minulla ei ole koskaan ollut tapana polttaa tupakkaa naisten huoneessa; — ei oman vaimonikaan.
Nyt hän ehkä lakkaa ylistämästä orjatarta.
Mitä vielä! Onhan naineilla miehillä paremmat etuoikeudet kuin naimattomilla orjakauppiasten silmissä.
— Olisin minä voinut lähettää poikanikin, se on totta, mutta hän makaa kovasti sairaana.
(Tiedän: juovuksissa).