— Mitä täällä teet? — kysäsin häneltä astuen varpaillensa.
— Rahan ansiolla olen. Kotona on tehdas tauonnut työstä, vastasi hän, vetäen lakin lippua silmilleen.
— Olettehan saaneet suuren tilauksen irredentisteiltä.
— Kuka sen on sanonut? Kyttyräselkä Thersitesko? Aina hän joko uneksii tai valhettelee. — Nuo tuolla Adrian meren toisella puolella soisivat kernaammin meidän todistavan loistavalla työllä, että olemme heidän liittoonsa kelpaavaa kansaa, vaan emme pelkkiä suurisuisia pettureita.
— Kovaa puhetta.
— Ja sinulle kovinta! Miksi jäi täksi päiväksi määrätty tuhotyö tapahtumatta?
— Se, hyvä serkkuni, on sula mahdottomuus, mitä sinä suunnittelit. Presidentin kilistyskoneesta ei löydy salissa osaa, jota lähelle voisi päästä. Nuo kaksi vaskilankaa menevät pikakirjurien huoneesen. Ilmareikää ei myöskään voi käyttää, kuten sinä arvelit; sillä kun ovet avataan, menee salinvartia heti sisään, jotta tämä paikka ei jää koskaan vartijattomaksi.
— Entä missä ovat Phlegetonin tipat?
— Ne olen minä niin kätkenyt, ettei niitä löydä yksikään ihminen.
— Tämä kaikki on valhe.