Herra Saituri huomasi sikarria polttavan ratsumestarin portailla ja tervehti häntä ystävällisesti ja kovalla äänellä:
"No hyvää päivää, hyvää päivää, herra ratsumestari!"
Ratsumestari löi vaan kannukset yhteen ja oli olevinaan kuuro. Juuri sentähden tahtoi herra Saituri näyttää, että hän oli mies saamaan hänen puhumaan.
"Oletteko jo täällä? Aina tulette ennen meitä ja me olemme kuitenkin kiirehtineet niin paljon kuin mahdollista!"
Ratsumestari Föhnwald loi häneen silmäyksen, ja nuo vaaleat kulmakarvat sanoivat herra Saiturille: "sinäkö uskaltaisit astua sisälle siellä, missä emme me ole edeltäkäsin!"
"No, miltä täällä talossa näyttää?"
Vastauksen sijasta puhalti ratsumestari savupilven suustansa.
"Onko täällä hienot huonekalut, tarpeetonta komeutta? Vai onko kaikki jo poiskätketty?"
"En tiedä, en ole ollut huoneissa".
"Kuinka? Siis ette vielä ole syönyt päivällistä?"