Minä tunnen jo varsin hyvin nämä huoneet. Viimeksi mainitussa
Lemming tavallisesti pitää juhlapäivällisensä.
Odottaessani kuulin äkkiä naisäänen kolmannesta salista.
Hiljaisesta keskustelusta en voinut kuulla mitään.
Tuo hiljainen keskustelu muuttui sitten komentosanoiksi, joita tuntematoin kaunis naisen-ääni lausui jalan polennan ja oudolta kuuluvan floretin-kalskeen säestäessä. Nauru katkaisi välistä sanat ja välistä taas kuuluivat naisten äänet suuttuneina, joka kuitenkin pian muuttui kaksiääniseksi nauruksi — voiton nauruksi ja kummastuksen toiselta puolelta. Tuossa viimeisessä tunsin Malvinan äänen.
Tahdoin katsoa ovesta sisään, mutta tämä oli mahdotointa paksujen esirippujen tähden. Ovi oli myös toiselta puolelta eteen lykätty.
Silloin havaitsin yht'äkkiä, että vasemmanpuolisen esiripun syrjä oli tarttunut kiinni kullattuun ovihakaan. Tämä oli jäänyt huomaamatta, kun oikeanpuolisen syrjä oli oveen kiinnitetty. Sali, josta tuntemattoman ääni kuului, oli oikealla. Mutta juuri tuosta vasemmanpuolisesta ra'osta nähtiin koko viereinen sali avonaisena teaterina.
Minä näin.
Mitä näinkään.
Kohtauksen Olympin leikeistä. Vastapäätä toinen toistansa seisoi kaksi naista lyhyeissä vaatteissa, jotka polveen ulottuivat. Toisella oli persikan värinen hame ja ruusunväriset silkkisukat, toisella tummansininen hame ja ruskeat sukat. Molempain rinnat peitti hirvennahkainen haarniska, joiden vasemmalla puolella oli ommeltuna punainen sydän. Rautalankaiset naamiot peittivät heidän kasvonsa. Malvinan tunsin vartalosta — hän se oli punaisessa hameessa.
Naiset harjoittelivat floretti-taistelua. Tuo hoikempi-vartaloinen — sinisessä puvussa — oli opettaja.
Ensin he läpikävivät kaikki temput järjestyksessä. Sinisessä puvussa oleva nainen komensi ääneensä ja antoi pistoksien kohdata tuota haarniskansa punasta sydäntä sekä naamiota korkealla terssillä tai kvartilla. Sitten näytti hän punapukuiselle kuinka näitä pistoksia torjutaan.