"Sen olemme oppineet papilta kirkossa. Katsos, tyttäreni, kun ihminen ennen muinoin meni kirkkoon, saarnattiin siellä pyhästä raamatusta, ja kun hän tahtoi kuulla tuomarin käskyjä, meni hän käräjähuoneesen, siellä maalliset asiat selitettiin. Mutta nyt niin pian kuin uusi säädös ilmestyy hallitukselta tuolta ylhäältä, niin papit käsketään saarnaamaan siitä niinkuin ijankaikkisesta autuudesta. Silloin ihmiset ensin rupesivat juttelemaan toinen toisensa kanssa kirkossa; sittemmin jäivät pois kirkosta ja kokoontuivat myllyn luo. Miksi sinne mentäisiin, he sanoivat, jossa selitetään, että autuuteemme kuuluu helvetti tässä maailmassa, eikä taivaan autuudesta puhuta mitään. Vallanpitäjät ovat saattaneet kirkkoon valtioviisauden. Siten Nazarenit syntyivät. Vallanpitäjät ovat ulosantaneet pienen katkismuksen, jota sanotaan 'porvarein katkismukseksi'; sitä opetetaan kouluissa. Mitä tässä pienessä katkismuksessa seisoo? Siinä alusta loppuun ei ole muuta kuin että se, joka ei pidä santarmeja ja veronkiskojia kunniassa, ei voi autuaaksi tulla, ja että ainoastaan se ihminen on kunnollinen, joka omaa lihaansa vainoo. Silloin lapset jäivät kouluista pois ja Nazarenien luku kasvoi. Nazareneilla ei ole pappeja eikä kouluja. Jokainen rukoilee kotonansa ja lapset jääkööt ennemmin oppimattomiksi".
"Mutta kuka meidät vihkii?" kuului Böschken epäilys uutta oppia vastaan.
"Minä itse", vastasi Mikko pontevalla äänellä; "sillä minä olen tämän nuoren miehen patriarkka".
"Voitteko te siis ottaa valaa vastaan".
Mikko orpana pudisti hymyillen päätänsä.
"Tyttäreni, Nazarenit eivät koskaan vanno. Ei kukaan voi heitä pakoittaa sanomaan jotakin, jota ei hän muutenkin sanoisi, tai vannomaan tehdäksensä, mitä hän ei tekisi valattakin. Kuinka vero-katkismuksessa sanotaan? 'Jokainen vannokoon, mitä tuloja hänellä on'. Nazarenit ovat saattaneet ihmiset ymmärtämään, ett'ei vannominen ole otollinen. Minä liitän kätenne yhteen, sanoen: Sinä Marczi olet tästä hetkestä Böschken mies, ja sinä Böschke olet tästä hetkestä Marczin vaimo; eikä siitä toimituksesta makseta mitään".
"Ei, Mikko orpana, nuo menot ovat liian vähäpätöiset. Minä häpeisin saadessani muorin-myssyn sillä tavalla. En ollenkaan uskoisi olevani naimisessa. Ja sitten — kuka lapset ristisi?"
"Vanhin talossa. Hän antaa niille nimen. Nazareneilla on ainoastaan yksi nimi; eikä kukaan saa ottaa isänsä nimeä".
"Mutta, herranen aika, miks'ei?"
"Jott'ei veronkiskoja saisi heistä tolkkua perinnön ja'ossa".